Taas näistä kokemuksista.. Nyt voisin kertoa tänään vähän tuoreempia tapahtumia..
1. Olimme poikaystäväni kanssa viikonloppuna meillä, hän nukahti aikaisemmin kuin minä, ja minä lähdin siksi aikaa käymään kylillä kavereideni kanssa. Tulin yöllä kotiin, menin Paavon (nimi muutettu) viereen nukkumaan. Aamulla säikähdin melkein itseni kyyneliin kun Paavo nukkui vielä, hän oli selkäpäin minuun, ilman paitaa ja hänen selkänsä oli täynnä mustelmia, raapuja ja raapimisjälkiä. Hän ei itse tiedä mistä jäljet ovat tulleet, ja ne ovat yön aikana tulleet.
.. Ja sitten ihan ensimmäisiä tapahtumia monen vuoden takaa..
2. Menin hakemaan yläkerrasta, omasta huoneestani laturia. Rappusten yläpäässä tajusin tämän hengen seisovan siinä päättävän näköisesti kuin kädet puuskassa. Päätin kiltisi vaan kääntyä ja unohtaa sen laturin.. Menin alakertaan ja kerroin kavereilleni etten voi hakea laturia, koska tämä seisoi yläkerrassa. He reagoivat tähän innostuen ja ryntäsivät ylös. Menin perässä, ja he kysyivät missä se henki nyt on. Kerroin missä se seisoo, ja samalla siinä kohtaa lattia paukahti, ihan kuin jalalla olisi ns. "poljettu" maata.
Maailmassa suurin osa ihmisistä on skeptikoita, mutta niinhän se on että ei usko ennen kuin itse kokee, näkee tai tuntee.
Onko sinulla joskus sellainen olo kun olet yksin että et olisikaan yksin?
Kun olet kaupan kassajonossa, tunnet kun joku katsoo sinua, kun käännyt katsomaan ja siinä se naapurin kärttyisä vanha eukko taas tuijottaa.. Mutta kun oletkin yksin kotona ja tunnet jonkun tuijottavan, kun käännyt katsomaan, siinä ei ole ketään eikä se olekaan naapurin kärttyisä vanha eukko vaan kenties joku muu?
Ympärillämme pyörii tuhansia henkiä. Ja kyllä se tuijottaja siellä kotona voi olla naapurin kärttyisä vanha eukko, se onkin eri asia että tuijotteleeko hän tällä hetkellä kongreettisilla silmillään silmäluomia kirkon kellarissa.
Ihmisen elämä on monimutkaista eikä aina voi ymmärtää asioita, mutta jokaisen ikioma sielu on valinnut itsellemme tien mitä kulkea, ulkonäön miltä näyttää ja läheiset kenen kanssa olla.
Seuraavassa postauksessa voitaisiinkin puhua vähän itsensä rakastamisesta ja miten se liittyy henkimaailmaan.. :) Muistakaa rakastaa itseänne, sillä olette itse valinneet sen, mitä olette!
Moi mukava blogi sulla, kiitos että uskallat/kehtaat kirjoitella asioista joista "normi"ihmiset eivät yleensä kerro. Varsinkaan siis jos on omalle kohdalle sattunut jotain "yliluonnollista", koska pelkäävät leimaantuvansa hulluiks tai vastaaviks. :) Mutta ton yhen pikkuvirheen haluiaisin pointtaa sulle tosta yllä olevasta postauksestasi. Nimittäin viidennessä kappaleessa alhaalta luettuna on virhe, olet kirjoittanut spektikko kun varmaan tarkoitit skeptikko. Niinkuin jo sanoinki ei se ollut isovirhe eikä muutenkaan, mutta jotenkin se pisti niin kovasti mun silmiin että oli pakko kirjoitella kommenttia. :) Mutta tulipahan samalla annettua ne kiitokset tän blogin ylläpidosta. Kaikkea hyvää ja yliluonnollista kesää sulle! :)
VastaaPoistahahahah! oompas hölmö! Joo skeptikkoa tarkoitin!! :D Olen muuttunut niin avoimeksi tämän asian suhteen koska se on niin arkipäiväistä ja mulle jo täysin normaalia elämää että pakko kirjoittaa siitä että muutkin ihmiset uskaltavat uskoa itseensä ja näkyihinsä eikä missään tapauksessa leimaa itse itseään hulluksi!! Henkimaailmat ravistelevat tällä hetkellä niin suurella kädellä koko maailmaa, ja näin ollen mielestäni hyvä kirjoittaa koska muut voivat hakea vertaustukea! Kiitos hyvästä palautteesta ja oikein ihanaa, lämmintä ja yliluonnollista kesää sinullekin! :)
Poista